torstai 21. maaliskuuta 2013

Tuotteen ja tekijän tarina


Joskus kotoa saattaa löytää esineitä, joiden käyttötarkoitusta tai nimeä emme mahdollisesti tiedä. Miltä ajalta ne ovat ja onko mahdollisesti olemassa joku, joka pystyisi kertomaan niistä enemmän?

Projektimme tarkoituksena on  selvittää vanhojen esineiden käyttötarkoituksia käyttämällä apunamme vanhusten muistoja. Kuinka mankelia käytettiin? Millaista on käyttää kuokkaa perunan nostossa? Luomme projektimme kautta myös kanssakäymistä eri sukupolveen kuuluvien henkilöiden kanssa, kehitämme valokuvaustaitojamme, sosiaalisuuttamme, kuvanmuokkauskykyjämme ja yhteistyökykyä luokan kesken. Näyttelyn järjestäminen antaa meille käytännön kokemusta yrittäjämäisestä toiminnasta ja projektioppimisesta.
Projektimme alkoi aiheen suunnittelulla. Mitä haluaisimme tehdä? Tekisimmekö valokuvanäyttelyn vai jotain muuta? Jotain oli kuitenkin keksittävä ja hetken pohdinnan jälkeen päädyimme valokuvanäyttelyyn vanhoista esineistä ja henkilöistä, jotka ovat käyttäneet näitä esineitä. Opettajamme Riitta Kiuru antoi selattavaksemme vanhojen projektien portfolioita ja materiaalia, joita tutkimalla haimme inspiraatiota omaan projektiimme. 

Päädyimme jakamaan luokkamme niin sanottuihin pienryhmiin, esimerkiksi kuvaajat ja haastattelijat, jotta emme joutuisi aina ennen tien päälle lähtöä kinastelemaan kuka tekee mitäkin, vaan jokainen tietäisi suunnilleen omat tehtävänsä.  
Ensimmäisenä kävimme kuvaamassa museolla vanhoja esineitä, joita museon työntekijä oli valmiiksi ottanut esille meidän pyynnöstämme. Kuvaussession jälkeen kävimme kuvat läpi ja muokkasimme niistä parhaimmat niin, että voisimme niitä näyttää haastateltaville ihmisille.
Oppilaitoksemme on tehnyt Varkauden teatterin kanssa pitkään hyvää yhteistyötä. Siksi valitsimme näyttelyn paikaksi teatterin lämpiön. Mielestämme teemamme sopii myös teatterin 100-vuotis juhlavuoteen hyvin, sekä kestävään kehitykseen. Kestävä kehitys on yksi opintojemme teemoista.

Kiitämme Varkauden museota sen ystävällisestä vastaanotosta ja mahdollisuudesta kuvata ja ihastella sen vanhoja esineitä, Varkauden teatteria siitä, että saamme pitää näyttelymme sen tiloissa,  Kangaslammen ja Louhirinteen vanhainkoteja ja sen henkilökuntaa haastattelu mahdollisuudesta ja erityisesti näiden asukkaita, jotka kärsivällisesti vastasivat kysymyksiimme parhaansa mukaan ja tekivät tästä kaikesta mahdollista.

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Suunnittelu

 Projektimme suunnittelu on ollut aika helppoa. Heti alussa pääsimme yhteisymmärrykseen, mitä teemme projektissa. Aluksi suunnittelimme vähän aikataulua ja sitä minne menemme kuvaamaan ja mitä kuvaamme. Tehtyämme listoja vanhoista esineistä, otimme yhteyttä museoon ja Savon ammattiopiston puupuolelle. Sovimme myös haastattelupäiviä vanhainkoteihin. 

Alussa jaoimme myös luokkamme ”pienryhmiin”, sovimme ketkä olisivat päävastuussa tietystä aihealueesta, kuten valokuvaus, haastattelu ja kuvanmuokkaus. Projektin edetessä ryhmät ovat vähän eläneet ja jokainen on tehnyt vähän mitä on ehtinyt ja osannut.

Hyvä alkusuunnittelu on ollut loistava apu projektin edetessä. Projektin edetessä suunnittelusta on tullut entistä tärkeämpi osa. Ilman hyvää suunnitelmaa projektista ei välttämättä olisi tullut yhtään mitään. 

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Kuvaussessio Varkauden Museolla


Lähdimme 1.11.2012 ryhmämme kanssa käymään etukäteen sovitulla vierailulla Varkauden Museossa. Meitä vastassa siellä oli Maire Kolari, joka oli saanut meiltä jo aikaisemmin listan esineistä, joita haluaisimme kuvata. Hänen opastuksellaan astuimme huoneeseen, jossa nähtävästi on esineitä kuvattu ennenkin, sillä siellä oli kuvauspiste valmiina valoineen ja valkokankaineen. Huoneessa olevalle pöydälle Kolari oli kerännyt pyytämiämme esineitä ja haki niitä meille vielä lisää selitettyämme tarkemmin mitä olimme tekemässä. 

Esineitä oli käsiteltävä varoen käsineet kädessä. Itse toimin ns. kuvausassistenttina ja liikutin aina kuvattavan esineen valkokankaan edessä olevalle tasolle, jota sitten muu ryhmä kuvasi. Oli hyvin hauskaa tarkastella vanhoja esineitä. Kuvaus sessio kesti muutaman tunnin ja sitten palasimme takaisin koululle muokkaamaan keräämäämme materiaalia.


Käpykankaan palvelukeskus - haastattelu


Käpykankaan palvelukeskus oli rauhallinen ja viihtyisä paikka vanhuksille. Vierailimme 22.11 Louhirinteellä ja meitä vastassa oli Hanna-Kaisa Glumerus. Hän johdatti meidät pareittain eri haastateltavien luo. Meitä oli kuusi henkilöä palvelukeskuksella toimimassa.
Kuljimme pareittain, johon kuului aina kuvaaja ja haastattelija. Tuntui, että ihmisillä on hyvä ja turvallinen olo kyseisessä paikassa. Haastattelin kahta palvelukeskuksen asukasta, jotka antoivat minulle lämpöisen vaikutelman itsestään. 

Millainen kokemus tämä oli sinulle, Henna? 
-Hyvin avartava kokemus, kun pääsi miettimään millaista heidän elämä on palvelukeskuksessa. 

Entä sinulle Tiia? 
-En halua koskaan joutua vanhainkotiin, koska meininki on liian laitosmaista.

Minä, Riina olen samaa mieltä Hennan kanssa. Avartava kokemus ja kiinnostavia ihmisiä.

Puuesineet





Me kävimme kuvaamassa puuesineitä. Saimme uutta ja jännittävää tietoa esim. sahoista. Siellä oli monia uusia mysteerisiä esineitä. Saimme mielestäni hyviä kuvia.


Kahvit Kangaslammilla



Vierailimme Kangaskodilla haastattelemassa päiväryhmäläisiä, jotka eivät asuneet virallisesti vanhainkodilla. 
Meidät vastaanottivat pitkän pöydän ympärille istuneet eri-ikäiset vanhemmat ihmiset, jotka loivat huoneeseen oikein lämpimän tunnelman. Hyvin nopeasti pienten ensiesittelyjen jälkeen päästiin aloittamaan haastattelu ja huoneen täytti iloinen ja muisteleva puheensorina. 
Jokainen kertoi mielellään esineistä missä oli törmännyt aikoinaan niihin ja miten oli käyttänyt niitä. Joillakin löytyi vielä tänäkin päivänä noita esineitä kotonaan muistoina vanhoista ajoista. 

Jani Hottisen haastattelu

 Haastattelin vanhoja ihmisiä kangaskodissa dementiapuolella, kyselin nimet jne. Sitten pääsin kysymään tunnistavatko he mitään vanhoista työkaluista, joista me olimme ottaneet kuvia museolla ja ovatko he tehneet töitä näillä työkaluilla ennen. Kangaskodissa oli leppoisa olo, mukavia ihmisiä ja he rupesivat 
vastaamaan kysymyksiini.





Oppimiskokemus/Haastattelut



Luokkalaistemme kokemuksia TTT projektista.

Henna:  Olen oppinut TTT projektissa haastattelemaan ihmisiä ja nimenomaan vanhuksia, mikä on aika haastavaa vanhusten huonon kuulon ja muutenkin huonon voinnin takia.

Tytti: Olen oppinut netin tehokasta käyttöä (sähköposti osoitteiden etsimistä).

Teemu: Vanhukset ovat pelottavia siksi koska he muistuttavat sinua kuolemasta.

Mikko: Olen oppinut vanhusten valokuvaamista ja että nauhuri pitää ottaa mukaan haastatteluun.

Tiia: Haastattelutilanteessa olisi hyvä olla nauhuri mukana.

Kiia:  Opin ajamaan pakettiautoa jäisellä tiellä.

Emmi: Opin erilaisia kuvankäsittelytapoja.

Riina: Vanhukset näyttävät paljon pelottavammilta, kuin mitä ovat; eli ulkonäkö voi pettää.

Viivi: Opin sosiaalisia vuorovaikutustaitoja vanhusten kanssa.

Jani: Opin haastattelemaan ikäihmisiä.